Olin alkuelämäni perinteinen sohvaperuna. Tietenkin tuli aikoja, jolloin kiinnostuin esimerkiksi kuntosalilla käymisestä, mutta nämä kaudet liittyivät hyvin vahvasti laihdutuskuureihini. Jos on laihduttanut, en myöskään liikkunut.
En ole koskaan ymmärtänyt lenkillä käymistä. Olen ollut aina samaa mieltä kuin edesmennyt musiikin virtuoosi Juice Leskinen. Jos lähtee kävelemään, sillä pitää olla joku tarkoitus, määränpää. Saatoin siis kävellä lähikauppaan, paino sanalla lähi, tai kioskille ostamaan karkkia. Käveleminen pisteestä A pisteeseen A oli jotain vastenmielistä.
Siivoamisesta tuli hiki, joten laskin sen liikunnaksi. Muuten liikuntani rajoittui sohvaperunan treeniin, eli kävelyyn sohvalta jääkaapille ja takaisin. Jos olisin saanut kymmenen senttiä jokaisesta kerrasta, kun perustelin liikkumattomuuteni sillä, että työpäivä oli niin rankka, etten jaksa lähteä lenkille, niin minulla olisi jo aika kiva matkakassa.
Tarrauduin lauseeseen, liikuntamuoto pitää olla sellainen, että siitä tykkää. Ja inhosin kävelyllä käymistä, joten se ei tullut kysymykseenkään. Piti siis vain löytää itselle mieluinen laji. Ongelma oli se, ettei minulla yksinkertaisesti ollut aikaa tutkia asiaa.
Tanssiminen, lavatanssit, on ollut intohimoni pienestä lähtien. Ongelmani oli vaan se, että puolisoni ei tanssinut, eli en päässyt tansseihin. Eihän sinne itsekseen tai tyttökaverin kanssa voi lähteä, kun on parisuhteessa.
Pitkään aivojeni liikuntaoravanpyörä pyöri tanssin ympärillä. Tanssikursseja jopa etsin netistä, mutta ne olivat liian myöhään tai vääränä päivänä, eikä sinnekään oikein olisi ollut hyvä mennä itsekseen, kun suurin osa osallistujista olisi varmasti pariskuntia.
Kuntonyrkkeily olisi voinut olla kivaa. Sitä pääsin yläasteella kokeilemaankin. Sitä ei vaan järjestetty asuinpaikkakunnallani, tai en ainakaan löytänyt sitä netistä. No jollain kuntosalilla kuntonyrkkeilyä olisi varmasti ollut, mutta eihän siihen porukkaan voinut ulkopuolinen mennä. Eihän se mikään tekosyy ole, kun niissähän on aina se sama porukka.
Oli laji mikä tahansa, ehdotti kuka tahansa mitä tahansa, aina löytyi syy, miksi en voi harrastaa jotain liikuntaa. Ainakin yksi ihminen uskoi selityksiini. Minä itse.
Tanja