Olen opetellut olemaan onnellinen tässä hetkessä. Se on vaatinut harjoittelua, ja aluksi se ei tahtonut onnistua millään. Olen harjoitellut nyt noin kolme kuukautta, ja nyt voin sanoa, että toisinaan onnistun jo ihan hyvin.
Hyvin usein ajatellaan, että olen onnellinen sitten kun saavutan jotain. Olen onnellinen sitkun saan ylennyksen, lottovoiton, uuden auton, MoccaMasterin jne. Sitku-elämää. Elin myös sitku-elämää. Olen onnellinen sitten kun saan lapsia, etenen uralla, olen laiha, pääsen eduskuntaan.
Minusta ei tullut, eikä tule, laihaa kahden lapsen päiväkodin johtajana toimivaa äitiä, joka on toisen kauden kansanedustaja. Enkö siis voi olla onnellinen? Kyllä voin. Ja olen. No joo, unelmani ei ole enää tuo, mitä kuvasin, mutta pointti tuli varmasti selväksi. Elin vielä alkukesästä voimakkaasti sitku-elämää. Sitten osallistuin Saa mitä haluat -verkkovalmennukseen.
Olen onnellinen, että osallistuin valmennukseen. Siellä annettiin tehtäväksi opetella olemaan onnellinen yhden minuutin ajan. Joten opettelin, ja opettelen edelleen. Ei ole helppoa pitää ajatuksia kasassa minuuttia niin, että keskittyy vain olemaan onnellinen. Aloitin lyhyemmästä, ehkä puolesta minuutista ja pidensin ajan minuuttiin, kun se onnistui.
Miksi pitää olla onnellinen tässä hetkessä? Miksi sitä pitää harjoitella? Elämä on ylipäätään harjoittelua, mutta mietipä millaista elämä olisi, jos aina voisit olla onnellinen vasta sitku. Mitä jos se sitku ei toteudukaan? Eikö silloin voi olla onnellinen ollenkaan?
Aloin ajatella onnellisuutta uudella tavalla, siis minulle uudella tavalla. Entä jos en ole ikinä onnellinen? Ajatus oli aika masentava ja surullinen. Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että harjoittelen olemaan onnellinen päivittäin, otan onnellisuushetkiä elämääni useita kertoja päivässä.
Onnellinen tässä hetkessä
Miksi olisin onnellinen nyt, tässä hetkessä? Mikä voisi olla syy olla onnellinen, miksi en kytkisi onnellisuutta materiaan tai johonkin saavutukseen? Koska siinä ei ole oikein mitään järkeä. Elämä valuu hukkaan onnellisuutta tavoitellessa, jos sitä ei osaa nähdä nyt. Niinpä aloin harjoitella onnellisuutta
Mietin syytä, miksi olla onnellinen, ja löysin sen. Olen onnellinen, koska olen. En tarvitse erityistä syytä olla onnellinen. Kun on harjoitellut pitkään olemaan onneton ilman tiettyjen asioiden saavuttamista, pitää onnellisuuttakin harjoitella, jotta siihen oppii.
Harjoittelu alkaa tuottamaan tulosta pikkuhiljaa. Huomaan olevani onnellinen ihan harjoittelematta, keskittymättä olemaan onnellinen. Huomaan hymyileväni ihan tavallisissa arjen tilanteissa. Saatan yllättää itseni onnellisena vaikka kesken kiireisen työpäivän, tai jonossa liikenneruuhkassa. Taidan olla aika onnellinen nainen.
Suosittelen. Opettele onnellisuutta pitämällä onnellisuushetkiä. Elämästä tulee huomattavasti mukavampaa, onnellisempaa. Jaksat paremmin.
Onnellista päivää
Tanja
