Olen opetellut vähitellen uusia ruokailutottumuksia, ja homma toimii mielestäni hyvin sekä kotona että töissä tai esim. kun olen äidin luona käymässä. Ei tarvitse enää käyttää aikaa ja energiaa uusiin tapoihin syödä ja syömisaikatauluihin.
Eli kaikki ok, vai onko. Kyllä, kaikki on ok, kun elämässäni ei ole muuta kuin edellä mainitsemani koti, työ tai äidin luona käyminen. Siinäkin on jo paljon, en sitä sano ollenkaan, mutta elämässäni on muutakin. Esimerkiksi kurssit, opiskelu, kouluttautuminen, erilaiset yhteisöt.
Ja sitten tulevat ne haasteet
Kun olen reissussa ja ruokailupaikkana on esim. ravintola, tulee eteen haaste. Nyt ajattelet, niin kuin minäkin ajattelin, kun tämä tilanne tuli eteen ensimmäisen kerran muutosmatkani aikana. Eli eihän nykyään ole mikään ongelma syödä terveellisesti ravintolassa. Joo-o. Niin voisi ajatella, tai kuvitella, tai uskoa.
Voin ajatella ja kuvitella edelleen, mutta en usko siihen enää, en ainakaan täysin. Menin siis syömään ravintolaan, jossa kysyin ei niin ystävälliseltä tarjoilijattarelta mahdollisuudesta saada salaattiannos ruoaksi. Se ei ollut mahdollista ko. ravintolassa, enkä voinut siinä vaiheessa vaihtaa paikkaa, joten söin naudan pihvin kasviksilla, jotka oli paistettu ties missä.
Eli ei haasteita. Paitsi että tuli. Kun on syönyt jo tovin aikaa pääosin vaaleaa lihaa (kalaa ja kanaa), eikä itse käytä juurikaan teollista rasvaa, niin voin kertoa, että tulee haastetta, nimenomaa ruokailun jälkeen ja seuraavana päivänä. Olin kipeä, isolla K:lla. Oli haasteita seminaarissa. No, elossa ollaan edelleen.
Sitten esimerkki toisesta ravintolasta. Heillä oli mahdollista saada salaattia, kanalla ja kalalla, se oli jopa ruokalistassa. Kysyin ystävälliseltä tarjoilijattarelta, voisinko saada vaihdettua kastikkeen oliiviöljyyn ja mahdolliset muut sörsselit eri kippoon, niin saan lisättyä ne itse tarpeen tullen sinne salaattiin. Lisäksi toivoin, ettei salaatissani olisi parmesaania, mikä siihen listan mukaan kuului.
Olin siis erittäin vaativa ja hankala asiakas. Ainakin sen tarjoilijattaren mielestä, koska hänen asenteensa minuun muuttui tämän keskustelumme aikana. Minulla oli nälkä, joten en viitsinyt lähteä etsimään toista ruokapaikkaa. Ja ruoka nyt kuitenkin oli sellaista, mikä suurin piirtein sopi ruokavaliooni. Ai niin, kyselin häneltä tietenkin tuossa keskustelussa myös ruoka-aineallergiani…
Koin hankalan asiakkaan syndrooman seuraavallakin kerralla, kun kävin syömässä ravintolassa, siis eri paikassa kuin yllä kuvaamani. Samat keskustelut tarjoilijattaren kanssa ja samanlainen asenteenmuutos keskustelun aikana. Mielestäni olin jokaisessa mainitsemistani tapauksista ystävällinen, en provosoinut vastapuolta, se ei kuulu tapoihini tuollaisissa tilanteissa.
On niitä toisenlaisiakin tapauksia. Palvelu on hyvää ja ammattitaitoista, tarjoilija tietää, mitä annoksissa on ja osaa kertoa heti, eikä tarvitse mennä kysymään jostain jokaista asiaa erikseen. On paikkoja, joissa annosta pystytään ja halutaan muuttaa asiakkaan tarpeen mukaan.
Sen olen oppinut tämän syksyn aikana, että oma asenne merkitsee aika paljon, myös ulkona syömisessä. Ja ainahan on mahdollista syödä vaikka Subin salaatti, siinä tiedät, mitä saat ja voit vaikuttaa, mitä lautasellesi laitetaan.
Tanja
