Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan hyvinvointi jaetaan kolmeen osaan: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun eli niin sanottuun henkiseen hyvinvointiin, siihen miten hyvinvointi koetaan. Olen pitkälti samaa mieltä siitä, mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi on.
Hyvinvointi on hyvin yksilöllistä. Se, mitä minä koen hyvinvointina, ei välttämättä ole naapurin Pekalle hyvinvointia ja päinvastoin. Hyvinvoinnin kokeminen on siis yksilöllistä, joskin lähestulkoon suurin osa ihmisistä kokee varmasti terveyden osaksi hyvinvoinnin määritelmää.
Materialismi osa hyvinvointia?
Materiaalisesta hyvinvoinnista voidaan olla montaa mieltä. Myönnän itse olevani jonkin verran materialisti, mutta käsite materiaalinen hyvinvointi ei mielestäni voi enää nykyään olla yleismaailmallisesti osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Maailmasta, itse asiassa Suomesta, löytyy paljon ihmisiä, jotka vannovat ConMarittamisen ja minimalismin nimeen, mitä materialismiin tulee. Tämän vuoksi on mielestäni vähän ehkä jo vanhanaikaista ajatella, että materialistinen hyvinvointi on itseisarvona osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Toinen ajatus materiaalisen hyvinvoinnin kuulumattomuudesta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin määritelmään on näkökulma vähävaraisuudesta. Jos minulla ei ole varaa hankkia popcornikonetta tai leivänpaahdinta, voinko huonommin kuin henkilö, joka nämä pystyy hankkimaan? Entä sitten jos en voi ostaa ruuaksi filettä, vaan jääkaapistani löytyy pääosin jauhelihaa, ja sekin ”punaisella leimalla”? Olenko voinko huonommin kuin joku toinen?
Näen asian voimakkaasti kokemusasiana. Toiselle materiaalinen hyvinvointi kuuluu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja toinen taas kokee, ettei sillä ole arvoa, kun mitataan hyvinvointia.
Erilaisia, ja hyvinvoivia
Tarkennan tässä vaiheessa, että en ole materialismin puolesta enkä vastaan. Kuten aiemmin mainitsin, kyse on mielestäni siitä, miten kukin asian kokee. Itse koen, että hyvinvointiini kuuluu jollain tasolla myös materiaalinen hyvinvointi, mutta se ei missään nimessä ole pääasia.
Jokainen meistä on erilainen, omanlainen ihminen. Jokainen kokee asiat omalta kannaltaan, omien arvojensa mukaisesti. Ja jokainen on juuri niin hyvinvoiva, kuin miltä itsestä juuri nyt tuntuu.
Juuri nyt voin hyvin. Koen, että olen kehittynyt ihmisenä viimeisen puolen vuoden aikana, ja tämä henkinen kasvu on vaikuttanut hyvinvointiini merkittävästi. Hyvinvointi merkitsee minulle myös terveyttä, sitä se merkitsee kaikkein eniten. Olen tyypillinen ihminen, arvostan terveyttäni vasta, kun koin, että menetin sen. Näin ei tietenkään oikeasti ollut, koska pystyin itse vaikuttamaan tilanteeseen ja sain sen parantumaan, mutta kokemus oli voimakas ja sai muutoksen aikaiseksi.
Jokainen pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa tietyssä mielessä, omassa mielessä. Joskus joutuu tekemään enemmän töitä sen eteen, että kokee voivansa hyvin, mutta olen sitä mieltä, että tämä(kin) on pitkälti itsestä kiinni. Töytäriä lainatakseni: ”Asenne ratkaisee. Aina.”
Terv. Tanja
