Laihduttamisen lyhyt oppimäärä? | Sanoisin olevani laihduttamisen ammattilainen. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan eri laihduttamistavoista, ehkä jonakin päivänä kirjoitankin. Olen laihduttanut elämäni aikana niin monella tavalla, etten edes muista kaikkia, enkä tosiaankaan osaa kertoa laihdutuskertojen määrää.
Nykyään en enää laihduttaisi, en millään tavalla. Itse asiassa niskakarvat nousevat pystyyn, kun puhutaan laihduttamisesta. Kuitenkin se on ollut niin merkittävä asia elämässäni, että se ansaitsee tulla kirjoitetuksi tähän. Laihduttaminen merkitsee kuuria, projektia, joka alkaa jostain ja loppuu johonkin. Ja entä mitä sen jälkeen?
En ala luetella eri laihdutustapoja, käsittelen asiaa yleisellä tasolla. Niin kuin mainitsin, laihduttaminen alkaa jostain. Suurimmalla osalla ihmisistä, jotka aloittavat laihduttamisen, on tarve pudottaa painoaan eli laihtua. Kun on päästy omaan tavoitteeseen, laihduttaminen päättyy. Itsestään selvää, eikö. Minulla oli onnea laihduttamisen suhteen, sain elimistöni todella sekaisin vain kerran.
Minulla oli tavoitteena aina tietty paino. Katsoin taulukosta, mikä oli ihannepainoni, ja sen mukaan tein tavoitteeni. Kokeilin mitä dieettiä milloinkin ja mitä enemmän luvattiin laihtumista, sitä enemmän halusin ko. tapaa kokeilla. Joka aamu piti käydä vaa’alla ja jos lukema oli noussut, piti yrittää vähän kovemmin. Etsin oikotietä onneen.
Lue myös tämä: Ruokaremontti vol. 1
Opin kantapään kautta, mitä laihduttaminen voi vaikuttaa elimistööni. Mainitsen muutaman asian, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Aineenvaihdunta pysähtyi melkein kokonaan, kun se ei saanut tarpeeksi polttoainetta, eli elimistö meni säästöliekille. Menkat jäivät pois. En jaksanut enää liikkua. Heräsin, kun työtoverini ilmoitti hyvin suorasukaisesti, että olen sairaalakunnossa ihan kohta.
Totuus on, että paino putoaa, kun kuluttaa enemmän kuin saa energiaa
Se, että miten paino putoaa, on sitten ihan eri juttu. Jos jotain ole oppinut, olen oppinut sen, että en laihduta ikinä. Minun ei tarvitse tehdä sitä itselleni. Rakastan elimistöäni niin paljon, että osaan arvostaa sitä ja olla sille hyvä. En laihduta, muutan elämäntapojani.
Miksi suurin osa ihmisistä haluaa kaiken heti nyt, myös painonpudotuksessa?
- Jokainen on varmasti kuullut joskus, että terveellisin tapa pudottaa painoa on 0,5 kg viikossa
- Silti haluamme tavoitepainomme ensi kuussa
- Vaa’asta tulee yhtäkkiä paras kaverimme, jolle suututaan, kun se näyttää ihan väärää lukemaa.
Sain tuloksia laihduttamalla, joka kerta. Ja kun laihduttaminen loppui, sain pudottamani kilot takaisin. Yleensä melkein tuplana. Kun lopetin laihduttamisen, palasin vanhoihin tuttuihin ruokailutottumuksiin, tietenkin. Ja miksi en olisi palannut, olinhan päässyt tavoitteeseeni. Eikä sellaista kuuria ikinä olisi jaksanut lopun elämäänsä. Ajatus oli jokainen kerta, että jos kiloja tulee takaisin muutama, niin pudotan ne sitten vaan pois. En pudottanut. Tavat olivat syvällä alitajunnassa.
En suosittele laihduttamista kenellekään. Jotta painonpudotuksesta on loppuelämän kannalta hyötyä, pitää sen olla pitkäjänteistä ja muutosten pysyvää. Ei laihdutusta, jotain ihan muuta.
Tanja
