Energiaa saa mielekkäästä tekemisestä ja motivaatiosta. Kun tekeminen on jotain, mihin sinulla on intohimo ja joka todella kiinnostaa, on sinulla varmasi roppakaupalla energiaa tehdä kyseistä asiaa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse tästä.

Nyt kyse on konkreettisesta energiasta, jota tarvitset, että elimistösi toimii optimaalisesti. Mitkä ovat ne ravintoaineet, joista elimistösi saa polttoainetta päivättäisiin toimintoihin, jotta pystyt edes hengittämään?

Energiaravintoaineet

Energiaravintoaineryhmiä on neljä. Hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat antavat meille välttämätöntä energiaa kaikkeen, mitä teemme. Alkoholi on neljäs energiaravintoaine, mutta ei millään muotoa välttämätön tai tarpeellinen. Se on energiaa antava ravintoaine, mutta elimistömme ei sitä tarvitse, päinvastoin alkoholi luetaan haitalliseksi aineeksi.

Käyn tarkemmin eri energiaravintoaineita tulevissa blogiteksteissäni, pois lukien alkoholin. Tätä en koe tarpeelliseksi käsitellä, koska haluan keskittyä kaikkeen terveelliseen.

Miksi on tärkeää saada kaikkia välttämättömiä energiaravintoaineita?

No, yksinkertaisesti, muuten voi tulla puutosta tietystä ravintoaineesta. Saamme myös mm. vitamiineja ja suojaravintoaineita eri energiaravintoaineista, mikä tarkoittaa sitä, että laadukas ja täysipainoinen ruoka takaa hyvän terveyden ja on yksi hyvinvoinnin peruskivistä.

Tosiasia on myös se, että ihminen ei jaksa tehdä mielekästä ja motivoivaa toimintaa, jos elimistöllä ei ole oikeanlaista polttoainetta tekemisen energiaksi. Pitää siis saada perusteet kuntoon, että voi voida hyvin.

Mitä vähemmän energiaa, sitä parempi painonpudotus?

Olisiko noin? Ehkä ei kuitenkaan. Elimistön puutostilat vaikeuttavat myös painonpudotusta. Kun elimistön tila on optimaalinen, myös painonpudotus on helpompaa. Jotta paino voi pudota, tarvitaan ravintoaineita elimistön toimimiseen.

Painon pudottamisen laki on, että pitää kuluttaa enemmän kuin saa energiaa. Näinhän se on. Kuitenkin on muistettava, että jos kulutus on huomattavasti vähäisempää kuin energian saanti, keho menee säästöliekille eikä paino enää putoa. Pitää siis löytää sopiva suhde.

On olemassa paljon erilaisia sovelluksia optimaalisen kulutuksen laskemiseen. Näitä kannattaa käyttää, niin saa suuntaa antavan avun kulutuksen ja energiansaannin väliselle erolle. Huomioi kuitenkin, että luvut ovat aina suuntaa antavia, eivät koko totuuksia. Kaikki on yksilöllistä, aina on otettava huomioon esim. yksilön ominaisuudet, historia, elinolosuhteet, elämäntavat jne.

Painonpudotukseen on olemassa apua. Siihen löytyy erilaisia ryhmiä omalta paikkakunnalta tai netistä, sekä henkilökohtaista valmennusta esim. ravintovalmentajalta, ravitsemusterapeutilta tai vaikka personal trainerilta. Älä jää yksin asian kanssa.

Minua voit seurata instagramissa @hyvinvoin, tai Facebookissa Tanja Mäkipää (TanjaKaarina Tmi). Facebookissa voit seurata liveä joka torstai noin klo 18.00, 7.1. lähtien. Ota seurantaan 😊

Hyvinvointia elämääsi

Tanja

Laihduttamisen lyhyt oppimäärä? | Sanoisin olevani laihduttamisen ammattilainen. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan eri laihduttamistavoista, ehkä jonakin päivänä kirjoitankin. Olen laihduttanut elämäni aikana niin monella tavalla, etten edes muista kaikkia, enkä tosiaankaan osaa kertoa laihdutuskertojen määrää.

Nykyään en enää laihduttaisi, en millään tavalla. Itse asiassa niskakarvat nousevat pystyyn, kun puhutaan laihduttamisesta. Kuitenkin se on ollut niin merkittävä asia elämässäni, että se ansaitsee tulla kirjoitetuksi tähän. Laihduttaminen merkitsee kuuria, projektia, joka alkaa jostain ja loppuu johonkin. Ja entä mitä sen jälkeen?

En ala luetella eri laihdutustapoja, käsittelen asiaa yleisellä tasolla. Niin kuin mainitsin, laihduttaminen alkaa jostain. Suurimmalla osalla ihmisistä, jotka aloittavat laihduttamisen, on tarve pudottaa painoaan eli laihtua. Kun on päästy omaan tavoitteeseen, laihduttaminen päättyy. Itsestään selvää, eikö. Minulla oli onnea laihduttamisen suhteen, sain elimistöni todella sekaisin vain kerran.

Minulla oli tavoitteena aina tietty paino. Katsoin taulukosta, mikä oli ihannepainoni, ja sen mukaan tein tavoitteeni. Kokeilin mitä dieettiä milloinkin ja mitä enemmän luvattiin laihtumista, sitä enemmän halusin ko. tapaa kokeilla. Joka aamu piti käydä vaa’alla ja jos lukema oli noussut, piti yrittää vähän kovemmin. Etsin oikotietä onneen.

Lue myös tämä: Ruokaremontti vol. 1

Opin kantapään kautta, mitä laihduttaminen voi vaikuttaa elimistööni. Mainitsen muutaman asian, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Aineenvaihdunta pysähtyi melkein kokonaan, kun se ei saanut tarpeeksi polttoainetta, eli elimistö meni säästöliekille. Menkat jäivät pois. En jaksanut enää liikkua. Heräsin, kun työtoverini ilmoitti hyvin suorasukaisesti, että olen sairaalakunnossa ihan kohta.

Totuus on, että paino putoaa, kun kuluttaa enemmän kuin saa energiaa

Se, että miten paino putoaa, on sitten ihan eri juttu. Jos jotain ole oppinut, olen oppinut sen, että en laihduta ikinä. Minun ei tarvitse tehdä sitä itselleni. Rakastan elimistöäni niin paljon, että osaan arvostaa sitä ja olla sille hyvä. En laihduta, muutan elämäntapojani.

Miksi suurin osa ihmisistä haluaa kaiken heti nyt, myös painonpudotuksessa?

• Jokainen on varmasti kuullut joskus, että terveellisin tapa pudottaa painoa on 0,5 kg viikossa
• Silti haluamme tavoitepainomme ensi kuussa
• Vaa’asta tulee yhtäkkiä paras kaverimme, jolle suututaan, kun se näyttää ihan väärää lukemaa.

Sain tuloksia laihduttamalla, joka kerta. Ja kun laihduttaminen loppui, sain pudottamani kilot takaisin. Yleensä melkein tuplana. Kun lopetin laihduttamisen, palasin vanhoihin tuttuihin ruokailutottumuksiin, tietenkin. Ja miksi en olisi palannut, olinhan päässyt tavoitteeseeni. Eikä sellaista kuuria ikinä olisi jaksanut lopun elämäänsä. Ajatus oli jokainen kerta, että jos kiloja tulee takaisin muutama, niin pudotan ne sitten vaan pois. En pudottanut. Tavat olivat syvällä alitajunnassa.

En suosittele laihduttamista kenellekään. Jotta painonpudotuksesta on loppuelämän kannalta hyötyä, pitää sen olla pitkäjänteistä ja muutosten pysyvää. Ei laihdutusta, jotain ihan muuta.

Tanja

Olin erään vaateketjun liikkeen sovituskopissa, kun puhelimeni soi. Arvasin, että soittaja on työterveyslääkärini, koska näytössä luki tuntematon numero. Vastasin sovittuun puheluun. Voisin sanoa, että elämäni pysähtyi hetkeksi.

Sain tulokset viikko takaperin otetuista verikokeista. Kaikki muuten ok, mutta D-vitamiini oli aika alhainen, ja sitten oli ne sokeriarvot. Tässä vaiheessa sydän jätti varmasti yhden lyönnin väliin. Ei ole minulla, ei vielä moneen vuoteen. Kun lääkäri totesi, että kyllä ne sokeriarvot nyt ovat sen verran korkealla, että diabetesta se on, sain hänet nauramaan vastauksellani.

Oho oli ainoa, mitä osasin sanoa. Olin järkyttynyt, vaikka tiesin, että joskus se on edessä näillä elämäntavoilla ja tällä perimällä. Ja ylipainolla. Silmissä vilisi kuvia minusta yhtä pahassa tilanteessa, kuin isä oli diabeteksen vuoksi ennen kuolemaansa. Lääkärille pitää antaa kiitos ammattimaisuudesta ja rauhallisuudesta. Hän kykeni saamaan ajatukseni kasaan siinä tilanteessa.

Kävimme asian läpi uudelleen, ja aloin sisäistää asiaa

Puhelun jälkeen olin edelleen järkyttynyt, mutta tilalle alkoi tulla itsesääliä. Miten tämä voi tapahtua 42-vuotiaalle? Tiedän, ja tiesin silloinkin, että monelle on tapahtunut paljon pahempaakin. Tällainen vain kun tulee omalle kohdalle, eivät aivot siinä vaiheessa ajattele, mitä muille on saattanut käydä.

Miksi puhelu olisi ollut elämäni paras puhelu? Täytyy myöntää, etten ajatellut sitä noin puhelun jälkeen, moneen päivään puhelun jälkeen, jos totta puhutaan. Aloin kuitenkin miettiä tulevaa elämääni. Mitä haluan, ja haluanko todella, että seuraan isäni jalanjälkiä tässä asiassa. En halunnut.

Kyllä, se oli elämäni paras puhelu. Se herätti ajattelemaan, mitä olen saanut aikaan itsessäni, ja mitä olen tehnyt itselleni. Ja ennen kaikkea mitä minun pitää tehdä itselleni, jotta tulevaisuus ei ole kauhukuvieni mukainen.

D-vitamiini, tai sen vähyys elimistössä, vaikuttaa mm. vireyteen, ja se saattaa myös vaikuttaa diabeteksen puhkeamiseen. Olisin voinut keksiä sadoittain syitä, miksi tämä tilanne oli tällainen, mutta vilkaisu peiliin riitti kumoamaan kaikki keksimäni syyt. Ylipaino, huonot ruokailutottumukset ja liikkumattomuus. Siinä olivat elämäni faktat siellä sovituskopissa.

Jonain päivänä kiitän lääkäriäni puhelusta. Hän teki työtään, mutta muutti minun elämäni. Elämäni paras puhelu.

Tanja