”Tällä hetkellä unelmoiminen on niin ihanaa, että joskus koskee. Haluaisin tehdä niin paljon kaikkea. En haluaisi valita sitä parasta, tai parhaita. Haluan kaiken, sitten joskus. Päässä surisee, kun ajattelen kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita minulla on elämässä. Niitä kaikkia asioita, joita voin tehdä ja toteuttaa. Niitä kaikkia asioita, joihin voin vaikuttaa.”

Kirjoitin yllä olevan tekstin, kun olin käynyt Saa mitä haluat -verkkovalmennusta muutaman viikon. Päässä tosiaan vilisi mahdollisuuksia, enkä tiennyt, mihin suuntaan lähtisin. Minulle oli selvää, että haluan tehdä työtä hyvinvoinnin alalla, mutta mahdollisuuksia oli, on yhä, enemmän kuin osaan ajatella,

Mahdollisuuksien mindmap

Tein paljon ajatustyötä unelmieni järjestämisessä jonkinlaiseen järjestykseen. Minulla oli menetelmä, saa mitä haluat -kolmio, ja löysin merkit ja syyt, miksi halusin tietystä unelmasta itselleni tavoitteen.

Se oli mahdollisuuksien mindmap, jonka piirsin itselleni mieleeni. En tehnyt paperille mindmap-tyyppistä kuviota, mutta olisin sen voinut kyllä tehdä ja ehkä teenkin vielä. Unelmaani kuului silloin, ja kuuluu yhä, auttaa ihmisiä kehittämään itseään työntekijänä, voida hyvin työntekijänä omassa työyhteisössään.

Tähän pääsin, kun vertasin unelmia ja mietin eri vaihtoehtojani. Sitten puuttui enää toteutus. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Totta ainakin se, että hyvin suunnitteleminen kannattaa, toteuttaminen on silloin paljon helpompaa.

Suunnitelmasta toteutukseen

Tarvitaan kuitenkin myös hyvin toteuttamista. Ei riitä, että tavoite ja toteutus suunnitellaan hyvin, jotta pääsee tavoitteeseen, pitää toteuttaa se. Yksinkertaista, mutta ei aina niin helppoa.

Suunnitelmasta toteuttamiseen on pieni askel, kun päätät niin. Aloitin oman toteuttamisen nimen omaa pienin akselin. Ensin mietin, miten minun pitää kehittää vielä itseäni, että voin tehdä sitä työtä, jota haluan tehdä. Sitten etsin itselleni koulutuksen, josta saada tietoa, jota tarvitsen. Yksinkertaista, vai mitä.

Unelmat muuttuvat

Unelmani, tavoitteeni, muuttaa muotoaan. Se on ok. Aluksi pelkäsin ihan hirveästi, että unelmani eivät olekaan sitä, mitä haluan ja teen virheen, kun tavoittelen jotain, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä, mutta ei enää vähän ajan kuluttua.

Unelmat muuttuvat, mutta eivät katoa. Mitä sitten, jos unelmani ei ole enää viiden vuoden kuluttua sama kuin nyt? Sitten muutan suuntaa, astun jollekin toiselle polulle. Tämä unelma, joka minulla on, oli olemassa jo kymmenen vuotta sitten. Silloin en ollut valmis unelmalleni, estin itseäni lähtemästä sille tielle, jolla olisin saanut toteutettua unelmani. Ei ollut sen aika.

Nyt on sen aika. Nyt olen valmis tälle unelmalle, ja olen valmis siihen, että se kasvaa ja muuttuu oman kasvamiseni ja muuttumiseni myötä. Voisin sanoa, että unelmani nimen omaa kasvaa, se kehittyy siihen suuntaan, johon sen kuuluukin kehittyä.

Olen taas oma energinen itseni, ja nautin, kun on paljon tekemistä. Opiskeleminen työn ohessa ja valmentaminen näiden kahden ohella antaa energiaa. Teen tällä hetkellä jo osittain sitä, mitä haluan ja rakastan tehdä. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi nykyistä päivätyötäni, mutta olen jo matkalla kohti unelmaani. Pienin askelin.

Tanja

Ajattelin joskus, että unelmoiminen on turhaa. Se antaa turhia toiveita, ja pettymys tulee jossain vaiheessa kuitenkin, kun huomaan, että unelma ei koskaan toteutunut. Unelmat olivat tuolloin vain kaukaisia asioita tai asioita, jotka tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen.

Ajattelin, että on olemassa joku isompi ”voima”, joka saa aikaiseksi unelmien toteutumisen, itsellä ei voi olla tekemistä asian kanssa. Maailmassa on niin paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Entä sitten ne asiat, joihin voi vaikuttaa?

Mitä ne asiat, joihin voi vaikuttaa, sitten ovat? Sanoisin, että suurin osa asioista omassa elämässä. Perustan väitteen siihen, että jos et voi vaikuttaa itse asiaan, voit vaikuttaa asenteeseesi koskien kyseessä olevaa asiaa.

Olen oppinut viime aikoina, voisi sanoa että kantapään kautta, että voin, ja minun pitää vaikuttaa asioihin, jotka koskevat elämääni. Siksi kantapään kautta, että helpompikin tie kulkea tähän pisteeseen, jossa nyt olen, olisi ollut. Jos vain olisin sen valinnut.

Olen kiitollinen, että olen nyt tässä, enkä samassa pisteessä kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. Olen löytänyt paljon, mm. oikeanlaisen asenteen ja itseni. Olen myös saanut huomata, että asenne ratkaisee, aina. On paljon helpompi hengittää, kun sitä ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Eläminen on mukavampaa, kun huomaa kauneuden ympärillään.

Saako unelmoida?

Sanoisin että pitää unelmoida. Ilman unelmia elämä on aika köyhää. En oikein osaa enää kuvitella elämää ilman unelmia. Mistäkö sitten unelmoin? Että pääsen taas lavatansseihin, teatteriin nauttimaan hyvästä esityksestä, kylpylään johonkin hemmotteluhoitoon, ulkomaille. Ennen kaikkea unelmoin työstä, sellaisesta työstä, jossa saan tavata erilaisia ihmisiä ja vaikuttaa heidän elämäänsä, auttaa heitä kehittymään, motivoitumaan ja voimaan hyvin. Että saan elää terveen elämän vanhaksi, tosi vanhaksi saakka.

Kun Ilkka (@ilkkakoppelomäki) pyysi ensimmäisen kerran kuvittelemaan parhaan mahdollisen tilanteen, näin itseni isossa valkoisessa kivitalossa meren rannalla. Seisoin rakkaani kanssa katsomassa isosta, seinän kokoisesta ikkunasta merelle päin. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis. Ranta oli vaaleaa hiekkaa, meri oli tyyni. Minulla oli valkoiset pellavahousut jalassa ja valkoinen pellavapaita päällä. Mahdotonta, eikö?

Merkityksellistä tuossa kuvitelmassa oli se, että en ole ikinä halunnut asumaan meren rannalle, en omistaa isoa taloa (olen aina inhonnut siivoamista), ja olen karsastanut valkoisia vaatteita. Miksipä siis ei? Voisihan tuokin olla mahdollista. Itse asiassa eräs lupaava viisivuotias arkkitehdin alku suunnitteli minulle jo tuon talon, minulla on kuva kolmiulotteisesta suunnitelmasta.

Tuon ensimmäisen kuvittelukerran jälkeen olen kuvitellut parhaan mahdollisen elämäntilanteeni monta kertaa, teen sen melkein päivittäin, ja näen sen talon ja maiseman joka kerta. Vaikka yritän muuttaa sitä, se ei muutu. Minun unelmani. Suuri, ja tavoitettavissa. Miten? En tiedä vielä, vielä ei ole sen kysymyksen aika.

Olen vaikuttanut omaan elämääni viimeisen puolen vuoden aikana aika huimasti. Tai asiat ovat alkaneet mennä haluamaani suuntaan aika huimasti. Otan pieniä askelia ja etenen sinne, minne haluan. Vielä en ole valkoisen ison kivitalon portailla meren rannalla (huom. en vielä tiedä, missä maassa talo on), mutta olen menossa kohti unelmani työtä, unelmani harrastuksia ja unelmani elämää. Se riittää, kunnes otan seuraavan askeleen.

Nähdään meren rannalla

Tanja

Unelmoiden eteenpäin | Olen maininnut aikaisemmin, että ennen unelmani olivat melko realistisia. Unelmoin asioista, joista tiesin, että voin ne toteuttaa. Näissä unelmissa ei ollut paljoakaan haastetta, mutta ne olivat turvallisia. Realistihan elää nykyhetkessä ja katsoo asioita tavallisten lasien läpi. Kuka suuria tavoitteita tarvitsee?

Rakastan unelmoimista. Olen oppinut unelmoimaan isosti oikeastaan viimeisen kolmen kuukauden aikana. Nyt tiedän, että saan ja voin unelmoida suuria, eikä se haittaa, vaikka kaikki unelmat eivät toteutuisi. Unelmat ovat unelmoimista varten.

Ei ole väliä, onko unelma pieni vai suuri, onko se lähellä vai kaukana. Pääasia on, että se on. Että sinulla on tavoite, jota kohti voit kulkea ja samalla nauttia siitä matkasta, jonka kuljet. Kaiken a ja o on, että tie kohti unelmaa on sellainen, että haluat kulkea sitä ja että nautit siitä.

Lue myös tämä: Elämäni paras puhelu

Ei se tie aina ole helppo, se voi toisinaan olla todella vaikea, mutta vaikeus ja haasteet kuuluvat asiaan. Ei elämän ehkä kuulukaan olla pelkästään ruusuilla tanssimista. Sinusta itsestäsi riippuu, nautitko matkasta haasteista huolimatta, vai annatko niiden lannistaa sinut ja käännät niiden vuoksi suuntasi jonnekin, mitä et halua.

Unelma voi olla mikä vaan

Kun sisäistin tämän ja opin käyttämään sitä omassa ajattelussani, olen huomannut olevani paljon myönteisempi ja ymmärrän, että asioilla on muitakin näkökantoja kuin se minun oma totuuteni. Opettelen parhaillaan käyttämään tätä tämänhetkisessä työssäni.

Keskustelimme lasten kanssa siitä, mikä heistä tulee isona. Monikaan tytöistä ei ollut sitä vielä ajatellut, ja siitä tuli mieleeni PodCast, jonka kuuntelin jonkin aikaa sitten. Lapset unelmoivat pienenä siitä, mikä heistä tulee isona.

Haaveammatteina on usein palomiehiä, poliiseja, astronautteja ja prinsessoja. Nämä unelmat ovat mukana lasten leikeissä jonkin aikaa, kunnes heistä tulee ns. realistisia. Mistä tämä johtuu? Joku realistinen aikuinen kertoo, ettei prinsessa ole mikään unelma-ammatti, ettei siitä viisivuotiaasta tavallisesta suomalaistytöstä tietenkään voi tulla prinsessaa. Miksi ei?

Miksi viisivuotias pikku prinsessa ei saisi unelmoida olevansa isona prinsessa? On hassumpiakin asioita varmasti joskus tapahtunut. Tai miksi neljävuotias pikku prinsessa ei saisi unelmoida olevansa astronautti isona? Tällä hetkellä ainakin avaruusohjelmia on käynnissä, joten astronautteja tarvitaan.

Elämä on paljon mukavampaa, kun on unelmia. On jotain, mitä odottaa innolla. Eikä sillä ole väliä, jos joku unelmista on vähän pienempi, ja sen tavoittaa huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa. Aina voi unelmoida uusia asioita.

Kun ajattelen tulevaisuuttani, näen paljon suuria unelmia ja pieniä askelia niitä kohti. En voisi kuvitellakaan elämään tästä eteenpäin ilman unelmia.

Unelmoiden eteenpäin

Tanja