Refresh loader

Category : Ravintoa tarvitaan

Home > Archive for Ravintoa tarvitaan

Rasvako pahasta

Olen laihduttamisen ammattilainen. Olen ollut erilaisilla dieeteillä vaihtelevasti viimeisen noin 25 vuotta. Olen aina ajatellut, että rasva on pahasta. Mitä vähemmän käytän rasvaa eri muodoissa, sitä enemmän laihdun.

Yllä mainitusta ajatusmallista huomaa, että minulla ei ole ollut harmainta aavistustakaan esimerkiksi siitä, mitä ihmisen elimistö tarvitsee toimiakseen. Kyllä, paino putoaa, kun ei käytä rasvaa, rasvattomuus tekee kuitenkin paljon muutakin.

Laatu ratkaisee

Rasvoja on kahdenlaisia, tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä. Tyydyttyneistä rasvoista käytetään käsitettä huono rasva, koska ne ovat ns. kovia rasvoja, jotka liikaa käytettynä mm. kovettavat verisuonten seinämiä.

Tyydyttymättömät rasvat ovat niitä ns. hyviä rasvoja, ne ovat pehmeitä ja niitä tarvitaan elimistön toimimiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Rasvoja tarvitaan mm. solujen ja hermokudoksen rakentamisessa, siksi on välttämätöntä saada rasvaa.

Rasvaa saadaan erilaisista ruoka-aineista, sitä on eläinperäistä ja kasvisperäistä. Suomalaiset ravintosuositukset suosivat kasvisperäistä rasvaa, jota saadaan mm. erilaisista öljyistä, siemenistä ja kasvisrasvalevitteistä. Näissäkin on eroja, joten kannattaa tutustua purkin kyljessä oleviin selitteisiin ennen tuotteen ostamista.

Mikä sitten on laadukasta rasvaa?

Kalaa kannattaa suosia, siitä saa hyvää rasvaa. Esimerkiksi lohi on hyvä omegan lähde. En lähtisi karttamaan lihatuotteita, vaikka niissä oleva rasva onkin tyydyttynyttä. Liha on tärkeä proteiininlähde, ja vaikka suomalaiset syövät tutkimusten mukaan liikaa punaista lihaa, tulee sitä kuitenkin syödä ja kun määrät ovat kohtuullisia, et saa lihasta liikaa tyydyttynyttä rasvaa.

Rypsiöljy ja oliiviöljy ovat hyviä laadukkaan tyydyttymättömän rasvan lähteitä. Ja jälleen kerran, katso millaista öljyä ostat, niissä on eroja. Kookos- ja palmuöljystä ollaan montaa mieltä. Suomalaiset ravintosuositukset eivät niitä suosi.

Kun syöt peruslaadukasta ruokaa, joka on mahdollisimman vähän prosessoitua eli käsiteltyä, saat tarpeeksi laadukasta rasvaa jo ruuan mukana. Tähän et aina pysty itse vaikuttamaan, koska et välttämättä tee aina itse ruokaasi, mutta vaikutat siihen mihin pystyt. Kun pidät huolen siitä, että itse käyttämäsi rasva on laadukasta, oli se sitten ruuan laitossa käytettävää tai leivän päälle laitettavaa, on rasvan käyttö kokonaisuudessaan varmasti laadukasta. Jälleen mainitsen luvut 80/20.

Rasvaa saa=pitää syödä

Yhteenvetona sanon, että käytä rasvaa. Sen käyttö ei vaikeuta esim. painon pudotusta, päinvastoin. Kun pidät huolen, että käyttämäsi rasva on laadukasta ja käytät sitä itsellesi sopivan määrän vuorokaudessa, pysyt tavoitteessasi, oli se sitten painon pudottaminen tai joku muu.

Hyvinvointia elämään

Tanja

Proteiinit, kaiken hyvän alku ja juuri?

Ajattelin aikaisemmin, ettei hiilareilla ole niin väliä, kaiken voi korvata proteiineilla. Ja voin sanoa, että proteiinia tuli syötyä ja juotua monessa muodossa, ja paljon. Onneksi nyt on tullut tietoa asiasta, ja olen oppinut kohtuullisuuden myös proteiinien käytössä.

Vaikka proteiinit ovat elintärkeitä esim. lihaksien kasvulle, on huomioitava, ettei niiden liikakäyttö tee autuaaksi, voi jopa tehdä pitkällä tähtäimellä haittaa elimistön toiminnalle.

Mihin proteiinia tarvitaan?

Yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen: aika moneen asiaan elimistössämme. Proteiinit totta kai vaikuttavat lihasten kasvuun ja elimistö tarvitsee niitä mm. uusien kudosten rakentamiseen. Tämän lisäksi proteiinia tarvitaan hormonitoimintaan, aika moni hormoni on proteiinia. Tämän vuoksi liikaa ja liian nopeasti painoa pudottavalla henkilöllä hormonituotanto menee usein sekaisin ja naisella saattaa esim. kuukautiset jäädä pois.

Proteiinit kuljettavat ravintoaineita verenkierrossa eli ne toimivat myös energianlähteenä keholle. Proteiinia ilman ei pärjää. Toki on olemassa esim. erilaisia sairauksia, kuten munuaisiin liittyvät sairaudet, jossa proteiinin määrää on rajoitettava, ja korvattava jollain muulla energian lähteellä, mutta tähän en mene tässä kirjoituksessa.

Proteiinia tarvitaan sopivasti omaan tarpeeseen nähden. Aktiiviliikkuja tai kehonrakentaja tarvitsee proteiinia ihan eri tavalla kuin toimistotyöntekijä, joka ei liiku ollenkaan. Kaikki on suhteellista. Muistamme myös sen, että elimistössä ei ole ylijäämävarastoa proteiinille, eli ylimääräinen muutetaan energiaksi, joko hiilihydraateiksi tai rasvaksi.

Mistä proteiinia saadaan?

Proteiiniahan saadaan tunnetusti sekä eläin- että kasvikunnan tuotteista. Hyviä proteiinin lähteitä ovat mm. kala, broileri, maitotuotteet ja eri pavut. Täysjyvätuotteet ovat siinä mielessä hyviä ja laadukkaita tuotteita, että niistä saadaan laadukkaasti sekä proteiinia että hiilihydraatteja.

Proteiineissakin kannattaa kiinnittää huomiota laatuun. Määrä ei yleensä ottaen ole haaste, suomalaiset saavat kyllä tarpeeksi proteiinia. Kala on erittäin laadukas proteiinin lähde. Tämän lisäksi kalasta, varsinkin lohikalasta, saa myös laadukasta rasvaa. Lihasta kannattaa suosia erityisesti vaaleaa lihaa, jossa on mm. vähemmän rasvaa kuin punaisessa lihassa.

Punaisen lihan käyttöä kannattaa rajoittaa, suomalaiset ravitsemussuositukset suosittelevat rajoittamista noin 500 g/viikko. Varsinkin käsitelty liha on yhteydessä suomalaisten kansallissairauksille eli sydän- ja verisuonitaudeille.

 

Painon putoamista silmällä pitäen on todella tärkeää muistaa, että kaikkia ravintoaineita tulee saada ruokavaliosta sopivassa suhteessa. Ensi viikolla muutama ajatus rasvoista, sitten olen käsitellyt kaikki välttämättömät energian lähteet.

 

Hyvinvointia elämääsi

Tanja

Mörkö nimeltä hiilari

Olen ollut vaihtelevasti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla nyt noin puoli vuotta. En siksi, että pelkäisin hiilihydraatteja tai kokisin niiden olevan pahasta, vaan siksi, että lähdin kokeilemaan tätä ja totesin sen olevan hyvä juttu minulle.

Moni pitää hiilareita mörkönä, ruokavalion mustana lampaana, joka lihottaa, tai ei ainakaan mahdollista painon putoamista. Kyse on kuitenkin ravintoaineesta, jota elimistö tarvitsee toimiakseen.

Mihin hiilareita tarvitaan?

Hiilihydraatti on elimistön ravintoaine. Yksinkertaisesti tarvitsemme hiilareita pitämään verensokeria tasaisena. Se, missä muodossa niitä saadaan ja miten paljon, on jokaisen omassa harkinnassa. Niitä kuitenkin tarvitaan.

Aivot tarvitsevat hiilareita. Monesti ajatellaan, että aivojen kannalta on tärkeintä pitää huolta siitä, että ne saavat tarpeeksi rasvaa toimiakseen optimaalisella tavalla, mutta myös hiilarit ja niiden vähyys ruokavaliossa vaikuttavat aivojen toimintaan. Puhun nyt esim. muistin toimimisesta ja ns. avosumusta.

Onko sinulla ollut koskaan tunne, että on vaikea saada aikaiseksi jotain, mitä pitäisi tehdä? Tai ei jaksa keskittyä tärkeän asian lukemiseen tai kuuntelemiseen? Työtoverin kertoma asia menee täysin ohi, vaikka kuinka yrität keskittyä siihen, mitä hän sanoo? Miten mahtaa olla ruokavaliosi hiilareiden laita?

Solut tarvitsevat hiilihydraatteja saadakseen energiaa, ne siis toimivat hiilihydraattien voimalla. Hiilarit myös hajottavat rasvaa. Eli aika hyödyllinen ravintoaine myös painonhallinnassa. Nyt en siis puhu esim. VHH- tai ketoruokavaliota vastaan, vaan ainoastaan kerron, mihin hiilihydraatteja tarvitaan.

Kaikki on korvattavissa, myös hiilihydraatit. Korvaaminen pitää kuitenkin tehdä oikein, jotta ei tee hallaa oman elimistönsä toimimiselle optimaalisella tavalla. Kuten alussa mainitsin, oma ruokavalioni on ollut vähähiilihydraattinen, ja nyt olen nostamassa hiilihydraattimääriä ruokavaliossani, jotta saan elimistöni toimimaan taas optimaalisella tavalla tavoitteisiini sopivaksi.

Laadulla on merkitystä

Jokainen tietysti vaikuttaa itse siihen, miten paljon syö hiilihydraatteja. Sanoisin kuitenkin, että tärkeintä on vaikuttaa laatuun. Se, mitä hiilareita elimistö saa, on pitkällä tähtäimellä todella tärkeää. Kuten mainitsin, hiilarit vaikuttavat verensokerin tasaisuuteen. Kun laatu on hyvä, veren glukoositaso pysyy pitkään tasaisena, eikä huippuja tule ylös- eikä alaspäin.

Sokeri on hiilihydraattia, ja sitäkin elimistö tarvitsee. On kuitenkin hyvä miettiä ja katsoa, minkälaista sokeria syö. Ns. luontainen sokeri ei ole pahasta, esim. hedelmiä voi syödä ihan hyvällä omallatunnolla, niissä ei ole lisättyä sokeria.

Jos haluat kiinnittää huomiota nimenomaa sokereihin, tutustu tuotteisiin, joita syöt ja kiinnitä huomiota niihin lisättyihin sokereihin. Huomioi kuitenkin, että jos lempparileivässäsi on lisättyä sokeria, se ei todennäköisesti pilaa ruokavaliotasi. Kyse on aina kokonaisuudesta. Kirjoitan aiheesta 80/20 joskus myöhemmin.

Hiilareita saat marjoista, hedelmistä, viljatuotteista, maitotuotteista, juureksista, kasviksista jne. Käytännössä voit syödä mitä vaan, kannattaa vain huomioida tuotteen laatu. Mitä puhtaampaa ja käsittelemättömämpää ruoka on, sitä laadukkaampaa se on. Pätee myös muihin energialähteisiin.

Aina on uusi mahdollisuus

Koen lohdulliseksi sen, että tänään on jälleen uusi päivä, joten tänään minulla on myös uusi mahdollisuus. Kun ajattelen omia ruokailutottumuksiani, mietin, onko tämä sitä, mihin voin sitoutua lopuksi elämääni. Onko tämä sitä, mitä haluan tarjota omalle elimistölleni tästä päivästä lähtien koko lopun elämääni? Tätä kannattaa miettiä, jos nyt ei ihan joka päivä, niin ainakin kerran viikossa.

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Tänäänkin voit tehdä muutoksen parempaan suuntaan, siihen suuntaan, joka vie sinua ruokavaliosi kautta kohti hyvinvointia ja terveyttä, sillä tavalla kuin itse sen ajattelet.

 

Hyvinvointia elämääsi

Tanja

Jouluna(kin) saa syödä

Joulu on tulossa. Itse asiassa se on aika lähellä jo. Voisi ajatella, että paniikki alkaa jo tulla, kun jouluna on kuitenkin hirveän paljon hyvää ruokaa, herkuista puhumattakaan. Painoa kun on pudonnut jo yli 30 kg, niin eihän sitä voi ”herkutella”, edes jouluna. Vai voiko?

Pääkoppa kuntoon

Painon pudottamiseen, laihtumiseen, kuuluu olennaisesti oman pääkopan muokkaaminen uuteen uskoon. Tämä tarkoittaa korvien välin saamista mukaan uuteen elämäntapaan. Se ei ole välttämättä kovin helppoa. Tästä aiheesta en kirjoita nyt tässä enempää, kuin sivuan oman kokemukseni tiimoilta.

Olen joutunut tekemään oman pääkoppani kanssa töitä jonkin verran viimeisen puolen vuoden aikana. En niinkään siinä, että kuvittelisin olevani edelleen yli 120 kiloinen, vaan sen kanssa, että herkkuja voi syödä joskus. Minulla on mielestäni ihan realistinen mielikuva itsestäni, painoa on tippunut paljon, ja näytän peijakkaan paljon paremmalta kuin kesällä.

Kyse ei olekaan ulkonäöstä, tai siitä, mitä nyt painan. Kyse on syömisestä. En tehnyt karkki- tai herkkulakkoa, kun aloitin tämän matkani, en vaan syönyt makeaa (jonkun mielestä voisi olla melko lailla sama asia). En antanut lupaa siihen itselleni. En pystynyt, oli kaiken maailman uskomuksia. En voi syödä makeaa, kun sitten palaan entiseen tai ”retkahdan”. Minun ei tee mieli edes makeaa. Siis ei tee mieli…

Totta kai minun tekee mieli makeaa. Turha väittää muuta. Kun on syönyt pitkään makeaa päivittäin ja paljon, ei voi olettaa, ettei tee mieli makeaa. Kyse on siitä, miten asiaan asennoituu. Jonkin aikaa pystyin huijaamaan itseäni ajattelemaan, ettei minun tee mieli makeaa. Itse asiassa aika pitkään.

Miten sain muutettua ajatteluani? Kerroin itselleni, että koska olen harjoitellut niin hyväksi makean syöjäksi, minun pitää harjoitella myös sitä, että syön makeaa vain joskus, ja silloinkin kohtuudella. Tämä toimii edelleen aika hyvin. Syön makeaa silloin tällöin. Saatan syödä pienen pussillisen karkkia, tai ottaa muffinssin. Se on sallittua, enhän ole herkkulakossa.

Harjoittelu tekee mestarin

Harjoittelen syömään makeaa uudella tavalla. Samoin kun harjoittelen syömään ruokaa uudella tavalla, edelleen. Olen harjoitellut tätä jo kohta puoli vuotta, ja nyt tiedän, että se alkaa onnistua minulta. Miten tämä vaikuttaa jouluuni? No, tiedän, että voin herkutella imelletyllä perunalaatikolla ja porkkanalaatikolla kinkun kanssa, ja syödä jälkkäriksi joulusuklaata ja joulutorttua. Kaikki on hyvin, jatkan ”normaalia” elämää sitten joulun jälkeen.

Jouluna voi syödä

Kuten sanoin, jouluna voi syödä jouluruokia ja makeaa. Totta kai voi. Kohtuudella. Tarkoitus ei ole, niin kuin puolet suomalaisista tekee joka tapauksessa, että syödään itsemme ähkyyn ja sitten käydään mahan viereen sohvalle katsomaan telkkaria. Tottahan toki jouluna yhdessä olemisella ja syömisellä on suuri merkitys, varsinkin nyt kun on se yksi k:lla alkava juttu. Jouluruoaa(kin) voi syödä kohtuudella.

Miten jouluna sitten syödään? Nautitaan hyvästä ruuasta ja herkuista, kohtuudella. Vietetään mukavaa juhlaa hyvässä seurassa nauttien siitä, mitä tarjolla on. Harjoitus tekee mestarin, kohtuudella.

 

Olkoon se meidän kaikkien harjoitustehtävä jouluksi.

 

Hyvää joulua, Tanja

Pikadieettien ihmeellinen maailma

Olen erilaisten pikadieettien ammattilainen, tai olin ennen. Oli vichydieettiä ja kanamunadieettiä ym. Näille kaikille yhteistä oli se, että painoa lähti nopeasti, ja vielä nopeammin sitä tuli takaisin. Olin silloin nuori, siis jonkin verran nuorempi kuin nyt, ja kehoni onneksi kesti kaikki dieetit. Piti saada kaikki heti nyt, mieluiten eilen.

Dieetataan

Ihmismieli on mielenkiintoinen olento. Pääosin se yrittää vaatia meiltä nopeaa suoritusta ja vielä nopeampia tuloksia, oli kyse sitten oikeastaan mistä tahansa. Painon pudottamisessa mielemme on ammattilainen nopeiden tulosten vaatimisessa. Onneksi maailma on täynnä erilaisia dieettejä, vai kuinka?

Dieetillä saamme nopeita tuloksia, mieli rauhoittuu ja olemme tyytyväisiä. Kunnes palaamme normaaliimme, kuten palaavat rasvasolummekin. Sillä erolla, että lihasta on lähtenyt projektimme myötä jonkinlaisia määriä.

En väitä, että kaikki dieetit olisivat vahingollisia, ja kaikissa tilanteissa. On toki tilanteita, esimerkiksi jos sinulla on vaarallinen lihavuus ja henkesi on uhattuna ylipainon vuoksi, jolloin dieetti on perusteltua, jopa joskus pakollista.

Valinnanvaikeutta

Nykyään joka tuutista tulee tietoa laihduttamisesta, painonpudotuksesta ja -hallinnasta sekä kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta, johon liittyy usein myös painon putoaminen. Meille annetaan vaihtoehtoja, ja niistä pitäisi osata valita itselle oikea ja sopiva vaihtoehto.

Nyt en puhu mitään ruoka-ainedieettiä vastaan, enkä ole minkään puolestapuhuja. Itse olen sovelletusti (syön mm. ruisleipää) vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. On kuitenkin muistettava, että on olemassa dieettejä, ja on olemassa erilaisia ruokavaliota.

Mikä näiden ero on? Eri asioista puhutaan samoilla nimillä, ja on välillä vaikea erottaa, mikä mitäkin on. Sanoisin, että jos dieetillä/ruokavaliolla luvataan nopeaa muutosta ja suuria tuloksia, kannattaa miettiä, onko se kuitenkaan hyvä juttu.

Kyse on näkökulmasta

Kaikki riippuu näkökulmasta. Jos olet sitä mieltä, että tulos ratkaisee, terveydestä viis, niin jonkinlainen dieetti on varmasti ihan ok ratkaisu. Tällöin pysyvä painonpudotus ei todennäköisesti ole perimmäinen tavoitteesi, eikä terveys syy tehdä muutoksia.

Terveyden näkökulmasta ajateltuna pika- ja ns. ihmedieetit eivät ole ratkaisusi, vaan etsit ja varmasti löydät myös, pysyvämmän menetelmän painonhallintaan ja kokonaisvaltaiseen muutokseen.

Kuten yllä mainitsin, pikadieetti on varmasti hyvä paniikkiratkaisu, jos terveys ja elämä on vaarassa. Usein tässä on mukana terveydenhuollon ammattilainen, jolloin pikadieetti on valvottua ja ennemmin edistää kuin vaarantaa terveyttä lyhyelläkään tähtäimellä.

Opiskelen parhaillaan ravintovalmentajaksi. Näkökulmani on jo koulutuksenikin puolesta terveyttä edistävä ja virallisiin ravintosuosituksiin pohjautuva. Tämä ei poissulje erilaisia ruokavalioita. Esimerkiksi vähähiilihydraattisella tai kasvisruokavaliolla voi hyvin saada tarpeelliset ravintoaineet, on vain tiedettävä mitä tekee.

 

Tanja

Muualla syömisen sietämätön keveys

Olen opetellut vähitellen uusia ruokailutottumuksia, ja homma toimii mielestäni hyvin sekä kotona että töissä tai esim. kun olen äidin luona käymässä. Ei tarvitse enää käyttää aikaa ja energiaa uusiin tapoihin syödä ja syömisaikatauluihin.

Eli kaikki ok, vai onko. Kyllä, kaikki on ok, kun elämässäni ei ole muuta kuin edellä mainitsemani koti, työ tai äidin luona käyminen. Siinäkin on jo paljon, en sitä sano ollenkaan, mutta elämässäni on muutakin. Esimerkiksi kurssit, opiskelu, kouluttautuminen, erilaiset yhteisöt.

 

Ja sitten tulevat ne haasteet

Kun olen reissussa ja ruokailupaikkana on esim. ravintola, tulee eteen haaste. Nyt ajattelet, niin kuin minäkin ajattelin, kun tämä tilanne tuli eteen ensimmäisen kerran muutosmatkani aikana. Eli eihän nykyään ole mikään ongelma syödä terveellisesti ravintolassa. Joo-o. Niin voisi ajatella, tai kuvitella, tai uskoa.

Voin ajatella ja kuvitella edelleen, mutta en usko siihen enää, en ainakaan täysin. Menin siis syömään ravintolaan, jossa kysyin ei niin ystävälliseltä tarjoilijattarelta mahdollisuudesta saada salaattiannos ruoaksi. Se ei ollut mahdollista ko. ravintolassa, enkä voinut siinä vaiheessa vaihtaa paikkaa, joten söin naudan pihvin kasviksilla, jotka oli paistettu ties missä.

Eli ei haasteita. Paitsi että tuli. Kun on syönyt jo tovin aikaa pääosin vaaleaa lihaa (kalaa ja kanaa), eikä itse käytä juurikaan teollista rasvaa, niin voin kertoa, että tulee haastetta, nimenomaa ruokailun jälkeen ja seuraavana päivänä. Olin kipeä, isolla K:lla. Oli haasteita seminaarissa. No, elossa ollaan edelleen.

Sitten esimerkki toisesta ravintolasta. Heillä oli mahdollista saada salaattia, kanalla ja kalalla, se oli jopa ruokalistassa. Kysyin ystävälliseltä tarjoilijattarelta, voisinko saada vaihdettua kastikkeen oliiviöljyyn ja mahdolliset muut sörsselit eri kippoon, niin saan lisättyä ne itse tarpeen tullen sinne salaattiin. Lisäksi toivoin, ettei salaatissani olisi parmesaania, mikä siihen listan mukaan kuului.

Olin siis erittäin vaativa ja hankala asiakas. Ainakin sen tarjoilijattaren mielestä, koska hänen asenteensa minuun muuttui tämän keskustelumme aikana. Minulla oli nälkä, joten en viitsinyt lähteä etsimään toista ruokapaikkaa. Ja ruoka nyt kuitenkin oli sellaista, mikä suurin piirtein sopi ruokavaliooni. Ai niin, kyselin häneltä tietenkin tuossa keskustelussa myös ruoka-aineallergiani…

Koin hankalan asiakkaan syndrooman seuraavallakin kerralla, kun kävin syömässä ravintolassa, siis eri paikassa kuin yllä kuvaamani. Samat keskustelut tarjoilijattaren kanssa ja samanlainen asenteenmuutos keskustelun aikana. Mielestäni olin jokaisessa mainitsemistani tapauksista ystävällinen, en provosoinut vastapuolta, se ei kuulu tapoihini tuollaisissa tilanteissa.

On niitä toisenlaisiakin tapauksia. Palvelu on hyvää ja ammattitaitoista, tarjoilija tietää, mitä annoksissa on ja osaa kertoa heti, eikä tarvitse mennä kysymään jostain jokaista asiaa erikseen. On paikkoja, joissa annosta pystytään ja halutaan muuttaa asiakkaan tarpeen mukaan.

Sen olen oppinut tämän syksyn aikana, että oma asenne merkitsee aika paljon, myös ulkona syömisessä. Ja ainahan on mahdollista syödä vaikka Subin salaatti, siinä tiedät, mitä saat ja voit vaikuttaa, mitä lautasellesi laitetaan.

 

Tanja

Ruokaremontti vol. 1

Jos olet ikinä katsonut ohjelmaa ”Hengenvaarallisesti lihava”, sinulle on tuttu lause, että alkoholisti voi pistää korkin kiinni, mutta laihduttaja ei voi lopettaa kokonaan syömistä. Mikä ihana tekosyy, kaikkeen. Totuus on kuitenkin se, että ihminen tarvitsee ravintoa, emme elä loputtomiin ilman ruokaa.

On kuitenkin ihan eri asia syödä papuja kuin pullaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, voimme valita, mitä syömme. Helppoa se ei ole, mutta kaikki on kiinni valinnoista. Nyt puhun ravinnosta ja syömisestä, en esim. painon putoamisesta. Kaksi eri asiaa.

Minun matkani uudenlaiseen suhtautumiseen ruokaan ja uusiin ruokailutottumuksiin alkoi, kuten olen jo maininnut, diabetes -diagnoosista. Onni onnettomuudessa oli, että diagnoosini oli kakkostyyppiä, ja hoitomuodoksi sain ruokavaliohoidon. Ei se silti sen helpompaa ollut. Sain passituksen ruokavalioihin erikoistuneelle työterveyshoitajalle ja mittarin seurantaa varten.

Hötöt veks

Ystävällinen hoitaja laittoi minulle sähköpostilla erilaisia taulukoita ja kalori- sekä hiilarimääriä, joista pystyin katsomaan, mitä voin syödä ja mitä en. Enkä tietenkään ottanut taulukoita käyttöön. Katsoin kyllä sähköpostista, mutta en edes tulostanut (anteeksi Helena, jos luet tätä) niitä. Miksikö?

Siksi että en ole taulukkoihminen. Olen aikanaan laskenut kaloreita hyvin tarkkaan, ja sain siitä jonkinlaisen syömishäiriön ja elimistöni tilttiin, joten ajatus ei kiehtonut lainkaan. Päätin niin sanotusti kuunnella itseäni ja kehoani. Kyllä tiedän, kun on nälkä ja tiedän myös, koska olen kylläinen.

Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt edes tulostaa taulukot, mutta silloin tein niin kuin parhaaksi näin. Ruokailutavat menivät remonttiin. Karsin pois kaikki karkit ja muut makeat sekä sipsit, ja voin kertoa, että söin niitä paljon, päivittäin. Sen jälkeen karsin pois hiilareita, perunan ja pastat lähinnä. Ja lightlimpparin, tai ainakin vähensin sen juomista.

Mitä tilalle?

Lisäsin kasviksia, mikä oli sinänsä helppoa, koska en syönyt juuri muuta kuin joskus kurkkua leivän päällä. Ensin opettelin syömään perussalaattia: salaattia, kurkkua ja tomaattia, kanalla tai kalalla. Rakastan kanaa eri muodoissa ja kalasta kuhaa ja lohta. Nämä ovat edelleen ruokavalioni pohja. Vähitellen lisäsin annoksiin keitettyä porkkanaa ja parsakaalia. Paprikaa opettelin myös syömään.

Tiesitkö, että on tutkittu (en ole nähnyt ko. tutkimusta ikinä, mutta näin olen kuullut), että ihminen oppii johonkin uuteen makuun, kun on maistanut sitä kaksikymmentä kertaa? En ole varma, tarvittiinko siihen, että salaatissani on vakiona paprikaa, kaksikymmentä toistoa, mutta ei se sinne vakiokalustoksi ihan ensimmäisen kokeilukerran jälkeen jäänyt.

Mikä on tärkeää?

Ehkä tärkein asia oli päätös siitä, että syön vain sellaisia ruoka-aineita, jotka ovat mielestäni hyvänmakuisia ja joista saan tehtyä hyvänmakuisia. Koska hain ja haen muutoksella luonnollisesti pysyviä muutoksia, pitää kaiken, mitä suuhuni laitan, olla maistuvaa. Maku voi olla aluksi outo, mutta paha se ei saa olla. Tämä päätös on pitänyt.

Muutos oli oma päätökseni. Työterveyshoitajalla ei siis ollut tekemistä asian kanssa. Tiesin entuudestaan kaiken, mitä hän minulle tapaamisessamme kertoi, ei siinä ollut mitään uutta. Päätin ihan itse, että nyt riitti sen kaiken roskan syöminen. Jos muutos ei ole oma päätös, ei se pidemmän päälle toimi omalla kohdalla.

En tehnyt karkki- tai makealakkoa. Täyskielto tuo usein lisää mielitekoja. Ainakin minun kohdallani. Olen ollut useamman kerran karkkilakossa ja muutaman kerran kokonaan herkkulakossakin. Ja voin kertoa, että kun lakko on loppunut, olen vetänyt karkkia kaksin käsin. Eli ei lakkoa. Syön makeaa silloin kun tekee mieli. Ei ole tehnyt. Vielä.

Pitää myös osata ottaa vastaan tukea ja apua, jos sitä tarvitsee ja jos ja kun sitä on tarjolla. Aloitin muutoksen yksin, mutta tiedän, että olisin saanut tukea. Tiedän myös, mistä olisin tukea saanut. Nyttemmin minulla on tuki muutosmatkallani ravitsemuksenkin osalta. Siitä kerron myöhemmin.

Tanja